11 Minä sanoin: En saa minä enää nähdä Herraa,Herraa elävien maassa,en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukossa.
12 Minun majani puretaan ja viedään minulta poisniinkuin paimenen teltta;olen kutonut loppuun elämäni,niinkuin kankuri kankaansa,minut leikataan irti loimentutkaimista.Ennenkuin päivä yöksi muuttuu,sinä teet minusta lopun.
13 Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti —niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni;ennenkuin päivä yöksi muuttuu,sinä teet minusta lopun.
14 Niinkuin pääskynen,niinkuin kurki minä kuikutan,minä kujerran kuin kyyhkynen;hiueten katsovat minun silmänikorkeuteen:Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.
15 Mitä nyt sanonkaan?Hän lupasi minulle ja täytti myös:minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodetsieluni murheen tähden.
16 Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi,ja niissä on koko minun henkeni elämä.Sinä teet minut terveeksi;anna minun elää.
17 Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe:sinä rakastit minun sieluani,nostit sen kadotuksen kuopasta,sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.