6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,ja vavistus valtaa ruumiini:
7 Miksi jumalattomat saavat elää,vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa,kauhuista kaukana;ei satu heihin Jumalan vitsa.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11 Poikansa he laskevat ulosniinkuin lammaslauman,heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12 He virittävät laulujaanvaskirummun ja kanteleen kaikuessaja iloitsevat huilun soidessa.