17 Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
18 Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
19 Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
20 Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
21 Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
22 Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
23 Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.