11 Hevostensa kavioilla hän tallaa rikkisinun katusi kaikki,surmaa miekalla sinun kansasi,ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12 He riistävät sinun rikkautesija ryöstävät kauppatavarasi,repivät muurisi maahan ja kukistavat kauniit talosi,ja kivesi, puusi, tomusihe heittävät meren syvyyteen.
13 Minä lakkautan laulujesi helinän,eikä kuulu enää kanneltesi soitto.
14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi,sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka,eikä sinua enää rakenneta.Sillä minä, Herra, olen puhunut,sanoo Herra, Herra.
15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle:Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta,kun haavoitetut voihkivat,kun surman omat surmataan sinun keskelläsi,saaret vapise?
16 Valtaistuimiltaan astuvat alaskaikki meren ruhtinaat.He heittävät pois viittansaja riisuvat kirjaellut vaatteensa,he pukeutuvat kauhuunja istuvat maahan,värisevät joka hetki,tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17 He virittävät sinusta itkuvirrenja sanovat sinulle:'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu,hävinnyt meriltä,sinä ylistetty kaupunki,väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi,jotka levittivät kauhuansakaikkiin siellä asuvaisiin.