14 Minä panen sinut paljaaksi kallioksi,sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka,eikä sinua enää rakenneta.Sillä minä, Herra, olen puhunut,sanoo Herra, Herra.
15 Näin sanoo Herra, Herra Tyyrolle:Eivätkö sinun kukistumisesi pauhusta,kun haavoitetut voihkivat,kun surman omat surmataan sinun keskelläsi,saaret vapise?
16 Valtaistuimiltaan astuvat alaskaikki meren ruhtinaat.He heittävät pois viittansaja riisuvat kirjaellut vaatteensa,he pukeutuvat kauhuunja istuvat maahan,värisevät joka hetki,tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17 He virittävät sinusta itkuvirrenja sanovat sinulle:'Kuinka olet sinä, joka olit asuttu,hävinnyt meriltä,sinä ylistetty kaupunki,väkevä merellä, sinä ja sinun asukkaasi,jotka levittivät kauhuansakaikkiin siellä asuvaisiin.
18 Nyt värisevät saaretsinun kukistumisesi päivänä,merensaaret kauhistuvat sinun loppuasi.'
19 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Kun minä teen sinusta aution kaupungin, niinkuin asumattomat kaupungit ovat, kun minä annan syvyyden käydä sinun ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut,
20 silloin minä syöksen sinut alas hautaanvaipuneitten pariin, ikiaikojen kansan tykö, ja annan sinulle asunnon maan syvyyksissä, niinkuin siellä ovat ikiaikojen rauniot, hautaanvaipuneitten parissa, ettei sinussa asuttaisi; mutta ihanuuden minä annan elävien maahan.