10 Mutta minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Jerusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja kuitenkin miekka koskee sieluun asti."
11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloilta tytärtä, minun kansaani, kohti — ei elon viskaamiseksi eikä puhdistamiseksi.
12 Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä myös julistan heille tuomiot.
13 Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat!
14 Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,sinä Jerusalem, että pelastuisit.Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsiväärät ajatuksesi?
15 Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!
16 Kehoittakaa kansoja.Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maastaja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".