19 Voi minun rintaani, voi minun rintaani!Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.
20 Hävitys tulee hävityksen päälle,sillä koko maa on tuhottu;äkisti ovat minun majani tuhotut,silmänräpäyksessä minun telttani.
21 Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,kuulla pasunan ääntä?
22 Sillä minun kansani on hullu;eivät he tunne minua.He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;he ovat viisaita tekemään pahaa,mutta tehdä hyvää he eivät taida.
23 Minä katselin maata,ja katso, se oli autio ja tyhjä,ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.
24 Minä katselin vuoria,ja katso, ne järkkyivät,ja kaikki kukkulat huojuivat.
25 Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.