3 jolloin huoneen vartijat vapisevat javoiman miehet käyvät koukkuisiksija jauhajanaiset ovat joutilaina,kun ovat menneet vähiin,ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,
4 ja kadulle vievät ovet sulkeutuvatja myllyn ääni heikkeneeja noustaan linnun lauluunja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;
5 myös peljätään mäkiä,ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,ja heinäsirkka kulkee kankeasti,ja kapriisinnuppu on tehoton;sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,ja valittajat kiertelevät kaduilla —
6 ennenkuin hopealanka katkeaaja kultamalja särkyyja vesiastia rikkoutuu lähteelläja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.
7 Ja tomu palajaa maahan,niinkuin on ollutkin,ja henki palajaa Jumalan tykö,joka sen on antanutkin.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja;kaikki on turhuutta!
9 Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas,hän myös opetti kansalle tietoa,punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.