4 Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: »Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi.»
5 Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: »Nouse ja syö!»
6 Hän katsahti ympärilleen, ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle.
7 Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: »Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi.»
8 Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle.
9 Siellä hän asettui yöksi luolaan.Yöllä Elia kuuli Herran äänen: »Miksi olet täällä, Elia?»
10 Hän vastasi: »Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.»