7 Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: »Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä.»
8 Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: »Älä kuuntele häntä äläkä suostu.»
9 Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: »Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: ’Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.’» Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben-Hadadille.
10 Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: »Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat.»
11 Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: »Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut.»
12 Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: »Hyökkäykseen!» Rynnäkköä alettiin heti valmistella.
13 Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.’»