29 Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.
30 Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle.
31 Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.»
32 Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on varmaankin Israelin kuningas.» Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua.
33 Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.
34 Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.»
35 Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle.