34 Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.»
35 Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle.
36 Auringonlaskun aikaan kulki rintamassa huuto: »Joka mies palatkoon omaan maahansa ja kaupunkiinsa.»
37 Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne.
38 Vaunut huuhdeltiin Samarian kaupungin ulkopuolella vesialtaalla, missä portot peseytyivät, ja koirat nuolivat hänen verensä, niin kuin Herra oli sanonut.
39 Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Ahabista ja hänen teoistaan, norsunluupalatsista ja kaikista hänen kaupungeistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan.
40 Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.