17 Naaman sanoi silloin: »Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle.
18 Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi.»
19 Elisa sanoi hänelle: »Mene rauhassa.»Kun Naaman Elisan luota lähdettyään oli jo kulkenut kappaleen matkaa,
20 Jumalan miehen palvelija Gehasi alkoi ajatella: »Suotta herrani sääli tuota syyrialaista, kun ei huolinut sitä, minkä hän oli tuonut mukanaan. Niin totta kuin Herra elää, minä juoksen hänen peräänsä, että saisin häneltä jotakin.»
21 Gehasi lähti Naamanin perään. Kun Naaman huomasi, että joku juoksi hänen jäljessään, hän hyppäsi vaunuistaan, meni tulijaa vastaan ja kysyi: »Mikä nyt on hätänä?»
22 Gehasi vastasi: »Ei mikään, herrani vain lähetti minut sanomaan sinulle, että hänen luokseen tuli äsken Efraimin vuoristosta kaksi nuorta profeetanoppilasta. Voisitko antaa heille talentin hopeaa ja kaksi juhlapukua?»
23 »Ota toki kaksi talenttia», Naaman sanoi. Hän pyysi pyytämistään toista ottamaan hopeatalentit ja sitoi ne sitten kahteen pussiin. Hän antoi hopeat ja kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja he kantoivat niitä Gehasin edellä.