26 Kun kuningas kahdentoista kuukauden kuluttua oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa kattotasanteella Babylonissa,
27 hän sanoi: »Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!»
28 Sana oli vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni: »Tämä sana on sinulle, kuningas Nebukadnessar: Olet menettänyt valtakuntasi!
29 Ihmisten joukosta sinut ajetaan pois, sinä olet asuva eläinten parissa, saat syödä ruohoa kuin härät, ja seitsemän vuotta on vierivä ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo.»
30 Se sana kävi heti toteen: Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.
31 »Päivien kuluttua umpeen minä, Nebukadnessar, nostin silmäni kohti taivasta ja sain ymmärrykseni takaisin, ja minä kiitin Korkeinta ja ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ikuisesti:– Totisesti, hänen valtansa on ikuinen valtaja hänen valtakuntansa pysyy polvesta polveen!
32 Maan asukkaat ovat kaikki tyhjän veroiset.Tahtonsa mukaisesti hän tekeetaivaan joukoille ja maan asukkaille,eikä ole ketään, joka voisi estää hänen työtäänja joka voisi sanoa hänelle: »Mitä sinä teet?»