11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana.
12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
13 Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: »Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan.» Kuningas vastasi: »Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki.»
14 Silloin he sanoivat kuninkaalleen: »Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa.»
15 Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta.
16 Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: »Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!»
17 Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: »Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!»