1 Oli pakkosiirtolaisuutemme kahdeskymmenesviides vuosi, vuoden alku, kuukauden kymmenes päivä, ja Jerusalemin kukistumisesta oli kulunut neljätoista vuotta. Tuona päivänä Herra tarttui kädellään minuun ja vei minut
2 näyssä Israelin maahan. Hän laski minut hyvin korkealle vuorelle, ja minä näin, että sen etelärinteelle oli rakennettu kaupunki.
3 Herra vei minut kaupunkiin, ja sen portilla seisoi mies, joka oli kuin pronssista valettu. Hänellä oli kädessään pellavanuora ja mittakeppi.
4 Mies sanoi minulle: »Ihminen, katsele ja kuuntele tarkoin, paina mieleesi kaikki mitä sinulle näytän. Juuri siksi sinut on tuotu tänne, että näyttäisin sinulle sen. Ja kaikesta, minkä näet, sinun on tehtävä selko Israelin kansalle.»