17 Mutta jos ruhtinas lahjoittaa maataan jollekin palvelijalleen, maa pysyy tämän omistuksessa vain riemuvuoteen saakka. Silloin se palaa ruhtinaalle, sillä hänen perintömaansa voi pysyvästi jäädä vain hänen pojilleen.
18 Ruhtinas ei liioin saa väkivalloin ottaa itselleen alamaistensa perintömaata, hän ei saa häätää ketään tämän omalta maalta. Hänen tulee antaa pojilleen perintöosat omasta alueestaan, ettei kukaan minun kansastani joutuisi lähtemään perintömaaltaan.»
19 Mies vei minut vielä käytävään, jonka varrella oli pohjoisen puoleisen, papeille kuuluvan pyhän rakennuksen sisäänkäynti, ja käytävän perällä, sen länsipäässä, oli huone.
20 Hän sanoi minulle: »Tämä on paikka, jossa papit keittävät hyvitysuhrin ja syntiuhrin sekä leipovat ruokauhrin. Näin he välttyvät viemästä niitä ulompaan esipihaan, missä kansa joutuisi alttiiksi niiden pyhyydelle.»
21 Sitten mies vei minut ulompaan esipihaan ja johdatti minut sen neljään nurkkaukseen, ja minä näin, että kussakin esipihan kulmassa oli erillinen tila.
22 Kaikissa neljässä nurkkauksessa oli pieni piha, neljäkymmentä kyynärää pitkä ja kolmekymmentä leveä. Nämä neljä nurkkapihaa olivat kaikki samansuuruiset.
23 Jokaista niistä, kaikkia neljää, kiersi kivinen muuri, ja muurin vierustalle oli joka puolelle tehty tulisijoja.