9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaaja versomaan kuin nuori taimi.
10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
11 Meren vesi haihtuu,virta kuivuu, sen vedet häviävät.
12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse,ei vaikka taivaat revähtäisivät auki.Ihminen ei herää unestaan.
13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,sinä kaipaisit jälleensitä, minkä oma kätesi on luonut.