22 Miksi tekin vainoatte minua,yhdessä Jumalan kanssa?Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksitaltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
25 Minä tiedän, että lunastajani elää.Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleinaja lihani on riistetty irti,minä saan nähdä Jumalan,
27 saan katsella häntä omin silmin,ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!Tätä minun sydämeni kaipaa.
28 Mutta te sanotte:»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?Syyllinen hän joka tapauksessa on.»