15 Avionrikkoja odottaa illan hämärää,ajattelee: »Ei kukaan minua näe»,mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.
16 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä,päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä.Valoa hän ei voi sietää.
17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto.Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie.Hänen peltoaan kohtaa kirous,enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet,tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet.Madot syövät hänet olemattomiin.Kukaan ei enää häntä muista.Kuin puu, niin vääryys murtuu.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista,leskeä hän ei auttanut!