17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto.Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie.Hänen peltoaan kohtaa kirous,enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet,tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet.Madot syövät hänet olemattomiin.Kukaan ei enää häntä muista.Kuin puu, niin vääryys murtuu.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista,leskeä hän ei auttanut!
22 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet.Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
23 Hän suojelee heitä,antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa,mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.