17 Minä murskasin pahantekijän leuanja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
18 Minä ajattelin: »Olen kuin tarun lintu.Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa,sen päivät vain lisääntyvät.
19 Minun juureni ovat vedelle avoimet,yön kaste viipyy minun oksillani.
20 Minun kunniani säilyy alati kirkkaana,jousi ei kädestäni herpoa,nuoli seuraa toista taukoamatta.»
21 Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin.Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23 He odottivat niitä kuin sadetta,ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.