22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään,minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23 He odottivat niitä kuin sadetta,ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
24 Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille,ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
25 Minä valitsin heille tien,olin heidän johtajansa,minä olin heidän keskelläänkuin kuningas sotajoukkonsa keskellä.Niin kuin hän lohduttaa surevia,niin minä lohdutin heitä.