1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
2 ja sanoi:
3 – Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin,yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
4 Haihtukoon pimeään se päivä,älköön Jumala taivaassaan muistako sitä,älköön aamun valo sitä koskettako.