14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa,noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensämuistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,noiden, joilla oli kultaa,jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,maahan kaivettu ja olematon,niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaaja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan,piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri,orja on herrastaan vapaa.
20 Miksi hän antaa elämän valonsille, jonka osa on kärsimys,miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?