1 Ja nyt he nauravat minulle,miehet, minua nuoremmat –nuo, joiden isiä en pitänyt minään,en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!
2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle?He ovat jo menettäneet voimansa,
3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä,kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.
4 He keräävät pensaikosta suolaheinää,heidän leipänään ovat kinsterin juuret.
5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois,niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.
6 He asuvat rotkojen rinteillämaakuopissa ja kallionkoloissa.