10 Hän ei kotiinsa palaa,eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11 Nyt en enää pidättele kieltäni.Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13 Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,uni huojentaa tuskani.»
14 Mutta sinä säikytät minua unikuvilla,panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
15 Mieluummin tahdon kuolla,nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
16 Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti.Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.