7 Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys.Silmäni eivät enää näe onnen päivää.
8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe.Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin.Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
10 Hän ei kotiinsa palaa,eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
11 Nyt en enää pidättele kieltäni.Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun.Olen katkera ja huudan tuskani julki.
12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse,kun panet minulle noin vahvat vartijat?
13 Minä ajattelin: »Vuoteeni suo minulle lohdun,uni huojentaa tuskani.»