1 Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui.
2 Hän rukoili Herraa ja sanoi: »Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut.
3 Ota nyt, Herra, minun henkeni. Parempi minun on kuolla kuin elää.»
4 Mutta Herra sanoi: »Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa?»
5 Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi.