2 Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: »Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii.» Noomi vastasi: »Mene vain, tyttäreni.»
3 Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen.
4 Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: »Herra kanssanne!», ja he vastasivat: »Herra sinua siunatkoon!»
5 Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: »Kuka tuo tyttö on?»
6 Palvelija vastasi: »Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta.
7 Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.»
8 Silloin Boas sanoi Ruutille: »Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana.