14 Simsonin nukkuessa Delila kutoi hänen palmikkonsa loimiin, löi ne vaarnalla seinään kiinni ja huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja repäisi irti vaarnan ja loimet.
15 Silloin Delila sanoi hänelle: »Kuinka voit väittää rakastavasi minua, kun et sydämessäsi luota minuun? Jo kolme kertaa sinä olet petkuttanut minua etkä ole kertonut minulle suurten voimiesi salaisuutta.»
16 Ja kun Delila päivästä päivään ahdisti ja kiusasi Simsonia puheillaan, niin että mies oli kuollakseen tuskastunut,
17 Simson lopulta paljasti hänelle salaisuutensa: »Veitsi ei ole milloinkaan koskettanut minun päätäni, sillä minä olen ollut Jumalan nasiiri äidinkohdusta saakka. Jos minun hiukseni leikataan, niin voimani katoaa ja minusta tulee yhtä heikko kuin kuka tahansa ihminen.»
18 Delila huomasi, että Simson nyt oli kertonut hänelle totuuden. Hän lähetti filistealaisten päämiehille viestin: »Tulkaa vielä tämän kerran. Simson on vihdoinkin paljastanut minulle salaisuutensa.» Filistealaisten päämiehet tulivat Delilan luo ja toivat lupaamansa hopean mukanaan.
19 Delila vaivutti Simsonin uneen sylissään ja kutsui sitten miehen, joka leikkasi pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Silloin Simsonin voimat katosivat, ja näin Delila oli saattanut hänet hänen vihollistensa armoille.
20 Delila huusi: »Simson, filistealaiset tulevat!» Simson heräsi unestaan ja ajatteli: »Minä riistäydyn taas vapaaksi kuten aina ennenkin.» Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä.