19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.