7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.