24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.