15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.