14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?