1 "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani.
2 Minä näin unen, ja se peljästytti minut; ja unikuvat, joita minulla oli vuoteessani, minun pääni näyt, kauhistuttivat minut.
3 Niin minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen.
4 Silloin tulivat tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä.
5 Mutta viimein tuli minun eteeni Daniel, jonka nimi on minun jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki; ja minä kerroin hänelle unen:
6 'Beltsassar, sinä tietäjäin päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka minä unessani näin, ja mikä on sen selitys.
7 Nämä olivat minun pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin:Katso, oli puu keskellä maata,ja sen korkeus oli suuri.
8 Puu kasvoi ja vahvistui,niin että sen latva ulottui taivaaseenja se näkyi kaiken maan ääriin.
9 Sen lehvät olivat kauniitja sen hedelmät suuret,ja siinä oli ravintoa kaikille.Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet,ja sen oksilla asuivat taivaan linnut,ja kaikki liha sai siitä ravintonsa.
10 Minä näin pääni näyissä,joita minulla oli vuoteessani:katso, pyhä enkeli astui alas taivaasta.
11 Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin:hakatkaa puu poikkija karsikaa sen oksat,riipikää sen lehvätja hajottakaa sen hedelmät.Paetkoot eläimet sen altaja linnut sen oksilta.
12 Mutta sen kanto juurineen jättäkää maahan,rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon.Taivaan kasteesta hän kastukoon,ja niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho.
13 Hänen sydämensä muutetaan,niin ettei se ole ihmisen sydän,ja hänelle annetaan eläimen sydän.Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa.
14 Tämä on säädetty enkelien päätöksellä,ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet,että elävät tietäisivätKorkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaaja antavan sen, kenelle hän tahtoo,ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.'
15 Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Ja sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään minun valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki."
16 Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua peljästyttäkö". Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi.
17 Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan,
18 jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat,
19 — se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.
20 Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa',
21 sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä:
22 Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.
23 Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan.
24 Sentähden, kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni: kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; ehkäpä silloin onnesi kestäisi."
25 Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria.
26 Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa,
27 hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!"
28 Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois.
29 Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo."
30 Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa: hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.
31 "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi.Ja minä kiitin Korkeinta,minä ylistin ja kunnioitin häntä,joka elää iankaikkisesti,jonka hallitus on iankaikkinen hallitusja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun.
32 Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset;ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo,taivaan joukoille ja maan asukkaille,eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensäja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'
33 Siihen aikaan palasi minun järkeni,ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni,minun valtakuntani kunniaksi.Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut,ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani,ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti.
34 Nyt minä, Nebukadnessar,kiitän, ylistän ja kunnioitantaivaan kuningasta;sillä kaikki hänen työnsä ovat totisetja hänen tiensä oikeat.Ja hän voi nöyryyttää ne,jotka ylpeydessä vaeltavat."