1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,he menivät pois heidän kasvojensa edestä,uhrasivat baaleilleja polttivat uhreja epäjumalille.
3 Minä opetin Efraimin kävelemään. —Hän otti heidät käsivarsillensa. —Mutta he eivät ymmärtäneet,että minä heidät paransin.
4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,rakkauden köysillä;minä ikäänkuin nostin ikeenheidän leukapieliltänsä,kumarruin heidän puoleensa ja syötin.
5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?
6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,on hävittävä hänen salpansa,on syövä syötävänsä,heidän neuvonpiteittensä takia.
7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,ei kenkään heistä ylenny.
8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,heittäisin sinut, Israel?Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,tekisin sinulle niinkuin Seboimille?Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua,en enää hävitä Efraimia.Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,olen Pyhä sinun keskelläsi;en tule minä vihan tuimuudessa.
10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä.Hän ärjyy kuin leijona —niin, hän ärjyy,ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.
11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,Assurin maasta kuin kyyhkyset,ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,sanoo Herra.