15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni,et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,ja kallio siirtyy sijaltansa,
19 vesi kuluttaa kivet,ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;niin sinä hävität ihmisen toivon.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;sinä muutat hänen muotonsaja lähetät hänet menemään.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —ei hän sitä tiedä,vaipuvatko vähäisiksi —ei hän heitä huomaa.