5 Hänen päivänsä ovat määrätyt,ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;sinä olet asettanut hänelle määrän,jonka ylitse hän ei pääse.
6 Niin käännä katseesi pois hänestä,että hän pääsisi rauhaanja että hän saisi iloitaniinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7 Onhan puullakin toivo:vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,eikä siltä vesaa puutu.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassaja sen kanto kuolee multaan,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleenja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;kun ihminen on henkensä heittänyt,missä hän on sitten?
11 Vesi juoksee pois järvestä,ja joki tyhjenee ja kuivuu;