7 Onhan puullakin toivo:vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,eikä siltä vesaa puutu.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassaja sen kanto kuolee multaan,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleenja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;kun ihminen on henkensä heittänyt,missä hän on sitten?
11 Vesi juoksee pois järvestä,ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjäeivätkä havahdu unestansa.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,panisit minulle aikamääränja sitten muistaisit minua!