8 Vaikka sen juuri vanhenee maassaja sen kanto kuolee multaan,
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleenja tekee oksia niinkuin istukas.
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;kun ihminen on henkensä heittänyt,missä hän on sitten?
11 Vesi juoksee pois järvestä,ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjäeivätkä havahdu unestansa.
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,panisit minulle aikamääränja sitten muistaisit minua!
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,kunnes pääsyvuoroni joutuisi.