14 Pelko ja vavistus yllättivät minut,peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani,ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —haamu minun silmäini edessä;minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,joiden perustus on maan tomussa!He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,heidät muserretaan.Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.