1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,eivätkö hänen päivänsä oleniinkuin palkkalaisen päivät?
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
4 Maata mennessäni minä ajattelen:Milloinka saan nousta?Ilta venyy, ja minä kyllästynkääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
5 Minun ruumiini verhoutuu matoihinja tomukamaraan,minun ihoni kovettuu ja märkii.
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,ne katoavat toivottomuudessa.
7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.