22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa,niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan,hän peittää sen tuomarien kasvot —ellei hän, kuka sitten?
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,pakenevat onnea näkemättä,
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,muuttaa muotoni ja ilostua,
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani,tiedän, ettet julista minua viattomaksi.