1 Ja minä sanoin:Kuulkaa, Jaakobin päämiehetja Israelin heimon ruhtinaat!Eikö teidän tulisi tuntea oikeus,
2 teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa,jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältänsäja lihan irti heidän luistansa?
3 Ne, jotka syövät minun kansani lihanja nylkevät nahan heidän päältänsäja murskaavat heidän luunsa,paloittelevat niinkuin pataan,niinkuin lihan kattilaan —
4 kerran he huutavat Herran puoleen,mutta hän ei vastaa heille,vaan kätkee heiltä kasvonsa sinä aikana,koska he ovat pahoja töitä tehneet.
5 Näin sanoo Herra niitä profeettoja vastaan,jotka eksyttävät minun kansaani,jotka huutavat: "Rauha!",kun heidän hampaissaan on purtavaa,mutta julistavat pyhän sodan sille,joka ei anna mitään heidän suuhunsa:
6 Sentähden tulee teille yö, näkyjä vailla,teille tulee pimeys, ennustelua vailla.Aurinko laskee näiltä profeetoilta,ja päivä heiltä pimenee.
7 Näkijät joutuvat häpeään,ja ennustelijat punastuvat.Kaikki he peittävät partansa,sillä Jumalan vastausta ei tule.
8 Mutta minä olen täynnä voimaa,Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttäilmoittaakseni Jaakobille sen rikoksetja Israelille sen synnit.
9 Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehetja Israelin heimon ruhtinaat,te, jotka halveksitte oikeuttaja vääristätte kaiken suoran,
10 rakennatte Siionia veritöilläja Jerusalemia vääryydellä.
11 Sen päämiehet jakavat oikeuttalahjuksia vastaan,sen papit opettavat maksusta,ja sen profeetat ennustelevat rahasta.Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen:"Eikö Herra ole meidän keskellämme?Ei tule meille onnettomuutta."
12 Siitä syystä, teidän tähtenne,Siion kynnetään pelloksi,Jerusalem tulee kiviraunioksija temppelivuori metsäkukkulaksi.