1 Voi verivelkojen kaupunkia,joka on täpötäynnä valhetta ja raastosaalista;ei taukoa ryöstäminen!
2 Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät,hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,
3 ratsut karkaavat pystyyn,miekat välkkyvät, keihäät salamoivat.Paljon kaatuneita, läjittäin ruumiita,loppumatta raatoja!Heidän raatoihinsa lankeillaan.
4 Kaikki tämä porton suuren haureuden tähden,tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren,joka myi kansakunnat haureudellaan,sukukunnat velhouksillansa.
5 Katso, minä käyn sinun kimppuusi,sanoo Herra Sebaot,nostan sinun liepeesi kasvojesi ylija näytän kansakunnille sinun alastomuutesi,valtakunnille sinun häpeäsi.
6 Ja minä viskaan likaa sinun päällesi,häpäisen sinut ja panen sinut julkinähtäväksi.
7 Ja kaikki, jotka näkevät sinut,kaikkoavat sinusta kauasja sanovat: "Hävitetty on Niinive!Kuka sitä surkuttelisi,mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"
8 Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon,joka istui hallitsijana virtojen ääressä,vetten ympäröimänä,jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?
9 Sen väkevyytenä oli Etiopiaja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää.Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset.
10 Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen.Senkin pienet lapset murskattiinkaikkien katujen kulmissa,sen ylhäisistä heitettiin arpaa,ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.
11 Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen;myös sinä olet etsivä suojaa vihamiehen uhatessa.
12 Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita,joissa on varhaisviikunoita:jos niitä pudistellaan,ne putoavat syöjän suuhun.
13 Katso, sotaväkesi, mikä sinulla on, on naisia.Sinun maasi portit ovat selkoselälläänsinun vihamiehillesi.Tuli kuluttaa sinun salpasi.
14 Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta,vahvista varustuksiasi,astu liejuun, polje savea,käy kiinni tiilenmuottiin.
15 Siinä on tuli sinut kuluttava,miekka on sinut tuhoava,se on syövä sinut niinkuin syöjäsirkat,vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat,vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.
16 Sinä olet lisännyt kauppiaasilukuisammiksi kuin taivaan tähdet:syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.
17 Sinulla on ennusmiehiä kuin heinäsirkkoja,kirjureita kuin sirkkaparvea,joka asettuu aidoille kylmänä päivänä;kun aurinko on noussut, ne pakenevat,eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.
18 Sinun paimenesi, Assurin kuningas,ovat nukkuneet,sinun ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi.Sinun väkesi on hajaantunut vuorille,eikä ole kokoajaa.
19 Auttamaton on sinun perikatosi,parantumaton sinun haavasi.Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta,paukuttavat sinulle käsiänsä.Sillä ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi?