6 Mennyt on tytär Siioniltakaikki hänen kauneutensa.Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,jotka eivät laidunta löydä;he kulkivat voimattominavainoojan edessä.
7 Jerusalem muisteleekurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaankaikkea kallisarvoista, mitä sillä olimuinaisista päivistä asti.Kun sen kansa sortui vihollisen käsiineikä sillä ollut auttajaa,katsoivat viholliset sitäja nauroivat sen turmiota.
8 Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,sentähden se on saastaksi tullut.Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,kun ovat nähneet sen alastomuuden.Itsekin se huokaaja kääntyy poispäin.
9 Sen tahrat ovat sen liepeissä.Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,ja niin se sortui hämmästyttävästi.Ei ole sillä lohduttajaa.Katso, Herra, minun kurjuuttani,sillä vihamies ylvästelee.
10 Vihollinen levitti kätensäkaikkia sen kalleuksia kohti.Niin, sen täytyi nähdä,kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,ne, jotka sinä olit kieltänyttulemasta sinun seurakuntaasi.
11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.Katso, Herra, ja näe,kuinka halveksittu minä olen.
12 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?Katsokaa ja nähkää:onko kipua, minun kipuni vertaista,joka on minun kannettavakseni pantu,jolla Herra on murehduttanut minutvihansa hehkun päivänä?