1 Kuinka onkaan kulta tummunut,muuttunut hyvä kulta;kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinäkaikkien katujen kulmiin!
2 Siionin pojat, nuo kalliit,punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,savenvalajan kätten tekojen!
3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,imettävät pentujansa;mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksikuin kamelikurki erämaassa.
4 Imeväisen kieli tarttuu suulakeenjanon tähden.Lapsukaiset pyytävät leipää;ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5 Jotka herkkuja söivät,ne nääntyvät kaduilla.Joita punapurppuran päällä kanneltiin,ne tunkioita syleilevät.
6 Tyttären, minun kansani, syntivelkaon Sodoman syntiä suurempi;Sodoma hävitettiin yhtäkkiäkätten siellä riehumatta.
7 Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,maitoa valkoisemmat,heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,heidän hahmonsa oli kuin safiiri.
8 Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,ei voi heitä tuntea kaduilla.Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,se on kuivettunut kuin puu.
9 Parempi oli miekan kaatamienkuin nälän kaatamien,jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,pellon viljaa vailla.
10 Armeliaat vaimotkeittivät omin käsin lapsiansa:ne tulivat heille ruuaksityttären, minun kansani, sortuessa.
11 Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,vuodattanut vihansa hehkun;hän on sytyttänyt Siioniin tulen,joka on kuluttanut sen perustukset.
12 Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,ei maanpiirin asukkaista kenkään,että vihollinen ja vainomies hyökkää sisäänJerusalemin porteista.
13 Sen profeettain syntien tähden kävi näin,sen pappien pahain tekojen tähden,niiden, jotka siellä olivat vuodattaneetvanhurskaitten verta.
14 He harhailivat sokeina kaduilla,verellä tahrattuina,niin ettei voinut koskeaheidän vaatteisiinsa.
15 "Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä."Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"Paettuaankin he yhä harhailivat;pakanain seassa sanottiin:"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".
16 Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,hän ei heihin enää katso.Papeista ei välitetty,vanhimpia ei armahdettu.
17 Vieläkin me, silmät rauenneina,turhaan odotimme apua;tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,josta ei pelastusta tullut.
18 Meidän askeleitamme vaanittiin,niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —niin, loppumme tuli.
19 Meidän vainoojamme olivat nopeammatkuin kotkat taivaalla.Vuorilla he ajoivat meitä takaa,väijyivät meitä erämaassa.
20 Hän, meidän elämänhenkemme,Herran voideltu,joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,hän, josta me olimme sanoneet:hänen varjossaan me saamme elääpakanakansain seassa.
21 Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,joka asut Uusin maassa!Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:sinä juovut ja paljastat itsesi.
22 Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,on paljastava sinun syntisi.