1 Kuinka onkaan kulta tummunut,muuttunut hyvä kulta;kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinäkaikkien katujen kulmiin!
2 Siionin pojat, nuo kalliit,punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,savenvalajan kätten tekojen!
3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,imettävät pentujansa;mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksikuin kamelikurki erämaassa.
4 Imeväisen kieli tarttuu suulakeenjanon tähden.Lapsukaiset pyytävät leipää;ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5 Jotka herkkuja söivät,ne nääntyvät kaduilla.Joita punapurppuran päällä kanneltiin,ne tunkioita syleilevät.